Endometrioosin hoito ei ole yksiselitteistä, ja usein se vaatii yksilöllistä lähestymistä. Hoitokeinot jakautuvat karkeasti hormonaaliseen hoitoon, leikkaushoitoon sekä oireiden lievittämiseen arjessa. Kerron tässä postauksessa myös oman rehellisen kokemukseni lääkehoidosta.
Hormonaalinen hoito
Ensisijainen hoitokeino on hormonaalinen. Tavoitteena on estää tai hidastaa sairauden leviämistä hormonilääkityksen avulla.
Tavanomaisesti hoitoon käytetään:
- ehkäisypillereitä
- hormonikierukkaa
- ehkäisykapseleita
Ei ole vahvaa näyttöä siitä, että hormonaalinen hoito estäisi sairauden etenemisen – sen tarkoitus on ensisijaisesti oireiden hallinta, ja joillakin se auttaa merkittävästi esimerkiksi kipuihin ja vuodon hillitsemiseen.
Leikkaushoito
Jos oireet heikentävät merkittävästi elämänlaatua, voidaan endometrioosia hoitaa kirurgisesti.
Tähystysleikkauksessa (laparoskopia) poistetaan endometrioosikudosta ja endometrioomia eli veritäytteisiä kystia. Koska väärässä paikassa kasvava kudos aiheuttaa kroonista tulehdusta ja kipua, sen poistaminen helpottaa usein oireita merkittävästi.
Jos oireet uusiutuvat toistuvasti leikkauksista huolimatta, voidaan joissain tapauksissa harkita radikaalimpia toimenpiteitä, kuten kohdun tai vaurioituneiden elinten poistamista.
Lue minun kertomukset endometrioosileikkauksista!
Oma kokemukseni lääkehoidosta
Olen saanut ensimmäiset ehkäisypillerini jo yläasteella kouluterveydenhoitajalta.
Teinivuoteni olivat todella raskaat. En tullut toimeen aikuisten kanssa ja oli paljon arjen haasteita – minulle diagnosoitiin vaikea masennus. Jälkikäteen olen pohtinut, oliko osa tästä oireilusta yhteydessä hormonaaliseen ehkäisyyn, jota käytin vuosien ajan.
En ole koskaan täysin ymmärtänyt, miksi nuorille jaetaan hormonaalista ehkäisyä niin kevyin perustein. Mielestäni ensisijainen ehkäisykeino on kondomi – se ehkäisee sekä raskaudet että sukupuolitaudit.
Täysi-ikäisyyden kynnyksellä päätin lopettaa pillerit. Muistan kokeneeni helpotusta, kun hormonien vaikutus tasaantui, mutta en silloin vielä osannut yhdistää kaikkea kokemaani lääkitykseen.
Yrityksiä myöhemmin – ja sama lopputulos
Muutamia vuosia myöhemmin kokeilin hormonaalista ehkäisyä uudelleen parisuhteessa. Testasin sekä yhdistelmäpillereitä että ehkäisyrengasta.
Luonteeni muuttui niin räjähdysherkäksi, että kumppanini pyysi minua lopettamaan. Koin:
- jatkuvaa itkuisuutta
- riidanhakuisuutta
- äkillistä suuttumista
- itsetuhoisia ajatuksia
Vaikka lääkäreiden ohje on usein jatkaa 3–6 kuukautta, jotta vaikutus tasaantuu, minulle oireet olivat liian voimakkaita. Päätin, etten käytä hormoneja enää koskaan.
Endometrioosidiagnoosi muutti kaiken
Sain endometrioosidiagnoosin vuonna 2022.
Minulle suositeltiin jälleen hormonilääkitystä, josta kieltäydyin mielenterveyssyihin vedoten. Leikkauksen jälkeen vuonna 2023 hoito kuitenkin käytännössä pakotettiin aloittamaan.
Aloitin minipillereillä – ensimmäinen kuukausi meni hyvin. Sen jälkeen minulle asennettiin Mirena-hormonikierukka.
Kun kaikki romahti
Seuraavien kuukausien aikana kaikki aiemmin kokemani psyykkiset oireet palasivat – ja voimakkaampina kuin koskaan. Sain tammikuussa 2024 diagnoosin: kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Olin aiemminkin kokenut mielialan vaihtelua – talvet masennuksessa, kesät ylivireydessä – mutta vasta tässä vaiheessa kokonaisuus alkoi hahmottua.
Minulle määrättiin mielialaa tasaava lääkitys, joka auttoi hetkellisesti.
Kun keho sanoo stop
Kevään aikana oireet alkoivat palata. Yritin ottaa esiin huoleni siitä, voiko hormonilääkitys pahentaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireita. Minulle ehdotettiin ratkaisuna tasaavan lääkityksen annoksen nostamista.
Tässä vaiheessa tiesin, että jokin ei ole oikein. Olin kertonut psykiatrille ajautuvani jatkuvasti konflikteihin tilani vuoksi, ja vähän hassua kyllä, hoitosuhteemme päättyi riitaisasti tähän käyntiin.
Menin gynekologille pyytämään kierukan poistamista – silläkin uhalla että se tarkoittaisi endometrioosin pahenemista.
Noin viisi päivää kierukan poistamisen jälkeen:
- olo keveni
- värit palasivat maailmaan
- motivaatio palautui
Myös fyysiset oireet helpottivat:
- kohdun alueen kivut vähenivät
- kouristukset loppuivat
Oma päätökseni
Tämän kokemuksen jälkeen tein päätöksen: En käytä enää hormonaalista pitkäaikaishoitoa, en edes lääkärien painostuksen alla.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että hormonaalista ehkäisyä määrätään liian kevyin perustein ilman riittävää ymmärrystä sen vaikutuksista psyykkiseen hyvinvointiin. Erityisesti mielenterveyshaasteista kärsiville se voi olla riski, jota ei pitäisi vähätellä.
Entä hoito ilman hormoneja?
Koska hormonihoito ei ole minulle vaihtoehto, ainoa varsinainen hoitokeino on:
👉 leikkaus oireiden pahentuessa
Sen lisäksi keskityn oireiden hallintaan arjessa:
- lisäravinteet (esim. NAC, omega-3, magnesium)
- tulehdusta vähentävä ruokavalio
- liikunta ja kehonhuolto
- lämpö (lämpötyynyt, kylvyt)
- kipulääkkeet
Lopuksi
Endometrioosi on monimutkainen sairaus, eikä yhtä oikeaa hoitopolku ole olemassa.
Meille, joille hormonit eivät sovi, vaihtoehdot ovat rajallisemmat. Siksi on tärkeää kuunnella omaa kehoa, kyseenalaistaa ja etsiä ratkaisuja, jotka oikeasti tukevat omaa hyvinvointia.
Kenenkään ei kuulu elää jatkuvan kivun tai pahoinvoinnin kanssa – fyysisen tai psyykkisen.
