Endometrioosi on sairaus, josta puhutaan yhä liian vähän. Tässä kirjoituksessa kerron oman kokemukseni endometrioosin oireista, diagnoosista ja leikkauksesta sekä siitä, millainen toipuminen oli.
Epäily heräsi jo nuorena
Epäilin sairastavani endometrioosia jo 17-vuotiaana. Hakeuduin silloin lääkäriin kysymään asiasta, mutta tuohon aikaan tietoa oli saatavilla hyvin vähän. Epäilykseni heräsivät kovien kipujen ja runsaan vuodon takia.
Yleislääkäri teki sisätutkimuksen sormin ja totesi, ettei mitään ole vialla.
Seuraavan kerran hakeuduin tutkimuksiin 23-vuotiaana. Työterveyslääkäri tarjosi hoidoksi vuotoa vähentävää lääkettä sekä kipulääkkeitä. Kipulääkkeistä ei kuitenkaan ollut apua, enkä jaksanut käyttää vuotolääkettä, sillä tuntui turhalta hoitaa pelkkää oiretta, jos syytä ei selvitetä.
Endometrioosin oireet – mikä on normaalia?
Minulta kysyttiin aina samoja kysymyksiä: onko runsasta vuotoa tai kovia kipuja?
Mutta kukaan ei koskaan kertonut, mikä on normaalia.
Minulle “normaalia” oli:
- 7 päivän runsas vuoto (tulee läpi suojista)
- 3 päivän lamauttava kipu
- suolisto-ongelmat
Käytin säännöllisesti särkylääkkeitä kuukautisten aikana. Olin saanut neuvon yhdistää buranaa ja panadolia, jotta vaikutus olisi voimakkaampi. Usein ylitin annossuosituksia, koska kipu ei muuten helpottanut.
Jälkikäteen ajateltuna tuntuu, että tällainen oirekuva olisi pitänyt tunnistaa. Hakeuduin tutkimuksiin, mutta oikeita kysymyksiä ei kysytty tai mitään vastauksia tarjottu.
Kun tilanne paheni äkillisesti
Syyskuussa 2022 Helsingissä tilanne muuttui nopeasti.
Vatsani alkoi turvota sunnuntai-iltana. Olin tottunut koviin kuukautis- ja ovulaatiokipuihin, joten ajattelin kestää tämänkin. Kipu kuitenkin paheni nopeasti, enkä pystynyt enää kävelemään selkä suorana.
Lähdin päivystykseen, kun vatsani turposi niin paljon, ettei housuja saanut enää kiinni.
Verikokeissa näkyi tulehdusarvojen nousu ja ultraäänitutkimuksessa havaittiin munasarjakystia. Päivystävä lääkäri sanoi, että en välttämättä voisi koskaan saada lapsia.
Tilanne oli sekava ja pelottava. Kipu oli kovinta, mitä olin siihen mennessä kokenut, ja jouduin pyörätuoliin. Sain suonensisäistä lääkitystä ja minut siirrettiin Naistenklinikalle osastohoitoon viideksi yöksi, jonka jälkeen kävin vielä päiväkäynneillä lääketiputuksessa.
Uusi kohtaus ennen leikkausta
Palasin kotiini Maltalle ja hakeuduin jonottamaan endometrioosileikkaukseen.
Syksyllä 2023 tilanne toistui. Vatsani turposi jälleen nopeasti ja kipu oli niin voimakasta, että jouduin taas pyörätuoliin. Koko kehoni tärisi kivusta.
Sain päivystyksessä morfiinia, mutta sekään ei auttanut. Aamulla, läpi yön valvottuani, minut siirrettiin naisten osastolle, jossa olin kolme päivää. Leikkaukseen oli enää kaksi viikkoa, joten minut kotiutettiin odottamaan sitä kipujen laannuttua.
Endometrioosileikkaus ja toipuminen
Leikkaus sujui hyvin, ja lääkäri kertoi, että kaikki endometriooma saatiin poistettua.
Heti heräämisen jälkeen minut kannustettiin liikkeelle. Lyhyet kävelyt auttavat kehoa palautumaan ja vähentävät turvotusta.
Toipuminen eteni näin:
- ensimmäinen viikko: lepoa
- toinen viikko: kävelemistä ja venyttelyä
- kahden viikon jälkeen: paluu liikunnan pariin
IS.fi – Erika Helin sai kaksi vuotta sitten diagnoosin, joka muutti hänen elämänsä – nyt hänet leikataan
Mtvuutiset.fi -“On tuntunut, että mahan sisällä on useampia puukkoja” – lamauttavista kivuista kärsinyt Erika Helin kertoo, auttoiko endometrioosileikkaus
Mitä opin endometrioosista
Matka diagnoosiin oli pitkä ja turhauttava. Oireet olivat olemassa, mutta niitä ei osattu yhdistää tai ottaa riittävän vakavasti. Endometrioosin diagnoosiviive on Suomessa tyypillisesti 6–9 vuotta ensimmäisten oireiden alkamisesta. Pitkä viive johtuu usein siitä, että oireita pidetään normaaleina kuukautiskipuina tai ne viittaavat muihin sairauksiin.
Olen oppinut kuuntelemaan omaa kehoani ja vaatimaan vastauksia silloin, kun jokin ei tunnu normaalilta. Jos epäilet endometrioosia, kannattaa hakeutua tutkimuksiin ja pitää kiinni omasta tuntemuksesta.