Keväällä 2024 ilmoitin valmentajalleni, että nyt loppuu matkustelu ja kaikki ylimääräinen. Halusin sitoutua treenaamiseen täysillä ja tavoitteeni oli edetä kohti ottelemista. Siitä hetkestä lähtien ryhdyttiin toimeen.
Aktiivinen treenaaminen oli ollut osa elämäntapaani jo pitkään, mutta suurin haasteeni oli jatkuva matkustaminen ja sen tuoma epäsäännöllinen arki. Nyt halusin rakentaa rutiinin ja keskittyä yhteen asiaan kunnolla.
Tavoitteena oli otella jo syksyllä, mutta terveys muutti suunnitelmat täysin. Krooninen sairauteni, endometrioosi, johti elokuussa kovaan kipukohtaukseen, joka vei minut päivystykseen ja pyörätuoliin. Kahden viikon kuluttua olin leikkauspöydällä. Siitä takaisin ottelukuntoon pääseminen tulisi viemään aikansa.
Unelman konkretisoituminen
Lokakuussa sain kuitenkin puhelun Didier Boxingilta – minulle tarjottiin ottelumahdollisuutta. Tartuin siihen heti. Teimme haastevideon someen ja aloimme etsiä vastustajaa.
Se osoittautui yllättävän vaikeaksi. Tarvittiin henkilö, joka olisi suunnilleen samaa kokoluokkaa, jolla olisi omaa näkyvyyttä tai potentiaalia, ja jolla olisi samantyyppinen harrastustausta ilman ottelukokemusta.
Kolmen kuukauden etsimisen jälkeen Elma Nieminen suostui ottamaan haasteen vastaan. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt kokoeroamme – Elma painoi 58 kiloa, kun itse olin noin 75 kilossa. Pituuseroakin oli lähes 20 senttiä.
Myöhemmissä keskusteluissa sovimme painoluokaksi 64 kiloa. Pitkän etsinnän jälkeen päätin mieluummin sitoutua rankkaan painonpudotukseen kuin ottaa riskin, että ottelu peruuntuisi kokonaan.
Valmistautuminen
Tarkoitukseni oli otella yksi harjoitusottelu Maltalla helmikuussa 2025, mutta se kariutui. Vastustajani valmentaja perui ottelun, koska tämä ei ollut ilmestynyt sovitusti treeneihin. Samoihin aikoihin sairastuin itse kahden viikon influenssaan.
Muuten harjoittelu sujui hyvin. Viihdyn luonteeltani omissa oloissani, joten alkuvuosi kului pitkälti salin ja kodin välillä. Laitoin ruokani itse ja dieetissä pysyminen oli helppoa, vaikka kolme kuukautta oli pitkä aika. Treenaamisesta nautin kuten aina, ja treenasin muiden kilpailijoiden kanssa, mikä toi uutta energiaa tekemiseen.
Kohti Didier Boxing 2025 -tapahtumaa
Viimeinen viikko ennen ottelua oli rauhallisempi. Kovaa treeniä ei enää tehty, vaan keskityin vesitankkaukseen ja painon pudottamiseen. Matkustin Suomeen valmentajani kanssa, ja viimeiset kilot otettiin pois kuntopyörällä ja saunassa. Punnitus meni hyvin – olin puoli kiloa alle rajan.
Tankkaaminen sen sijaan ei onnistunut odotetusti. Sain vain noin kaksi kiloa takaisin ennen ottelua, mikä oli liian vähän. Tajusin pukuhuoneessa ennen matsia, että nesteytys ei ollut onnistunut, mutta siinä vaiheessa asialle ei ollut enää tehtävissä mitään.
Ottelu
Itse ottelussa en jännittänyt yleisöä tai kameroita, mutta onhan se oma hetkensä, kun kello kilahtaa ja kaikki alkaa. Siitä hetkestä eteenpäin kaikki tapahtuu nopeasti.
Jälkikäteen tajusin asioita, joita en ollut osannut ottaa huomioon. En esimerkiksi testannut kehän kanvaasia. Maltalla treenikehässä on pitävä muovipinnoite, kun taas Suomessa alusta oli kovaa kangasta. Lisäksi olin tottunut treenaamaan korkeassa ilmankosteudessa, ja Suomen kuiva talvi-ilma oli yllättävän erilainen olosuhde.
Lopputuloksena oli paljon liukastelua – asia, joka olisi ollut täysin vältettävissä. Näitä asioita oppii ilmeisesti vain kantapään kautta.
Itse ottelu oli melkoista räiskintää puolin ja toisin, kuten ensimmäiseltä kerralta voi odottaakin. En kuullut oman kulman ohjeita, sillä vastustajan kulma oli äänekkäämpi. Erätauoista mulla ei ole selkeitä muistikuvia.
Viimeisen erän jälkeen sanoin valmentajalleni, että jos ottelu ei ole nyt ohi, en mene enää takaisin. Kolme kertaa kolme minuuttia tuntui vievän kaiken energian ja hengittäminen oli kivuliasta. Itse lyönnit tai potkut eivät oikeastaan tuntuneet miltään kehon adrenaliinin takia.
Ottelun voittajaksi kuulutettiin Elma.
Ottelun jälkeen fiilis oli silti hyvä. Annoin haastatteluja, tapasin ystäviä, perhettä ja muita tukijoita, jotka olivat tulleet paikalle. Oli hienoa nähdä, miten tapahtuma kokosi yhteen paljon tärkeitä ihmisiä.
Illan päätteeksi suuntasimme hotellille – ja katse oli jo seuraavassa ottelussa, joka odotti viikon päässä.
