Olen matkustanut paljon viime vuosina. En pelkästään lomalla, vaan elänyt eri paikoissa, välillä niin pitkään, että olen päässyt osaksi paikallisia yhteisöjä.
Kun viettää aikaa eri kulttuureissa, alkaa nähdä asioita, joita ei ennen edes olisi tullut mieleen. Paljon asioita, jotka ovat tuntuneet “normaalilta”, mutta eivät todellisuudessa ole sitä suurimmalle osalle maailmaa.
Yksi niistä on suomalainen hyvinvointi – ja siihen liittyvä etuoikeus.
Kielitaito ei ole itsestäänselvyys
Me opiskelemme englantia jo alakoulusta lähtien, usein korkeakouluun saakka. Vaikka emme käyttäisi kieltä täydellisesti, pohja on vahva. Moni muu lähtee jo lapsena työelämään, eikä kouluttautuminen ole realistista.
Matkoillani, erityisesti Aasiassa, olen tavannut paljon ihmisiä, jotka puhuvat englantia täysin eri lähtökohdista. Moni ei ole saanut opetusta lainkaan, vaan oppinut kielen käytännössä, ja pakon edessä.
Se näkyy. Puhuminen voi olla sujuvaa, mutta rikkinäistä. Kirjoittaminen ja lukeminen jäävät usein heikommiksi, ja sanavarasto on rajallisempi.
Kun muutin Maltalle viisi vuotta sitten, puhuin hyvin kirjakielistä, kankeaa englantia. Nyt huomaan usein olevani yksi sujuvimmista puhujista kansainvälisissä porukoissa ja päädyn opettamaan kieltä kavereilleni arjessa.
Kun me suomalaiset kiusaamme tosiamme vahvasta aksentista tai kieliopillisista virheistä – tulemme unohtaneeksi, että suomalainen aksenttimme kertoo vain kaksikielisyydestä, joka on valtava etuoikeus.
Terveydenhuolto – asia, jota ei kyseenalaista ennen kuin näkee toisin
Olen tavannut aikuisia, jotka eivät ole koskaan käyneet lääkärissä.
Kaksikymppisiä, joilta puuttuu hampaita tai jotka ovat saaneet vakavia vammoja, mutta eivät hoitoa. Ei siksi, etteivätkö haluaisi, vaan koska se ei ole osa heidän todellisuuttaan.
Monissa maissa hoito maksetaan itse, eikä siihen yksinkertaisesti ole varaa. Kun perustietoa terveydestä ei opeteta eikä palveluita ole saatavilla, syntyy ajatus, ettei niitä tarvitse tai ettei niihin ole oikeutettu.
Tämä on ollut yksi vaikeimmista asioista ymmärtää.
Itse olen tarvinnut terveydenhuoltoa paljon. On mahdollista, etten olisi työkykyinen ilman sitä. Käyn säännöllisesti hammastarkastuksissa ja lääkärissä.
Se, että apua on ollut saatavilla, ei ole itsestäänselvyys. Se on etuoikeus. Tänä vuonna yksityiseen hoitoon käyttämäni summa vastaa Thaimaassa paikallisen työntekijän noin kahden vuoden tuloja.
Matkustaminen ei ole normaalia
Meille matkustaminen on normaalia. Liikumme Suomen sisällä, käymme naapurimaissa ja lennämme lomalle Etelä-Eurooppaan. Mutta globaalisti tämä ei ole tavallista.
Monille matkustaminen tarkoittaa lähinnä sitä, että käydään kotikylässä tapaamassa perhettä. Esimerkiksi Thaimaassa turismialalla työskentelevät asuvat usein työpaikan yhteydessä, ja matkustavat kotiin vain, kun siihen on mahdollisuus.
Oman maan sisäinen matkailu tai naapurimaat eivät ole monille saavutettavissa.
Suomalainen passi on vahva
En ole juurikaan joutunut miettimään oleskelulupia tai viisumeita. Useimpiin maihin voin matkustaa Suomen passilla vaivattomasti. Usein viisumia ei tarvita lainkaan tai sen saa helposti. Passimme on poikkeuksellisen vahva.
Monille ystävilleni tilanne on täysin erilainen. Heitä pysäytetään rajalla, kuulustellaan ja heidän matkustamisensa vaatii viisumeita, joita haetaan viikkoja tai kuukausia etukäteen. Pelkkä hakemus voi maksaa 100–300 euroa ilman takuuta hyväksynnästä.
Passi ei ole vain matkustusasiakirja. Se määrittää, kuinka vapaasti voit liikkua, miten sinut nähdään ja kuinka helposti voit rakentaa elämääsi. Tämä näkyy kaikkialla arjessa.
Olen nähnyt tilanteita, joissa kaveriporukalla on vain yksi pankkikortti käytössä. Aluksi ajattelin, että kyse on huijauksesta tai jotain outoa on meneillään, mutta ei ollut.
Joissain maissa pankkitilin avaaminen ei ole itsestäänselvyys. Kaikilla ei ole pääsyä samoihin finanssijärjestelmiin. Silloin raha liikkuu käteisenä, eikä sitä voi turvallisesti säästää tai sijoittaa.
Jos pääsy järjestelmiin puuttuu, myös mahdollisuus vaurastua ja oppia rahataitoja puuttuu.
Digitaaliset taidot eivät ole itsestäänselvyys
Melkein kaikilla on älypuhelin. Mutta tietokonetta ei.
Se, että olemme oppineet käyttämään tietokonetta nuorena, on iso etu. Monelle digitaalinen maailma tarkoittaa vain puhelinta – somea, viestejä ja uutisia.
Meille taas on itsestään selvää, että osaamme käsitellä tiedostoja ja ymmärrämme tiedostotyyppien erot, osataan ratkaista digijärjestelmien ongelmia, etsiä tietoa ja oppia itsenäisesti sekä perustaa yrityksiä ja toimia viranomaisjärjestelmissä.
Nämä eivät ole pieniä taitoja. Ne mahdollistavat työn, yrittäjyyden ja itsenäisen toiminnan modernissa maailmassa. Silti emme usein arvosta niitä, koska ne ovat meille arkipäivää. Tällainen vähättelevä asenne omia taitoja kohtaan aiheuttaa myös sen, ettemme osaa hyödyntää omaa potentiaaliamme, tai muutumme laiskaksi.
Yhteisöllisyys – asia, jossa me suomalaiset emme ole vahvimmillamme
Yksi suurimmista kohtaamistani kulttuurieroista on yhteisöllisyys.
Maahanmuuttajana päädyn usein yhteisöihin, joissa jossain vaiheessa sanotaan: Me olemme perhe. Ja se myös tarkoittaa sitä.
Ruoka jaetaan. Ihmisistä pidetään huolta. Jos jollain menee huonosti, muut tulevat tueksi. Kuuluminen porukkaan lisää konkreettisesti turvallisuutta.
Tämä on ollut minulle äärimmäisen tärkeää, kun olen elänyt yksin.
En ole kokenut tällaista samalla tavalla Suomessa.
Itsenäisyys on meille vahva arvo. Se on myös vahvuus, mutta samalla se voi tehdä yhteisöön pääsemisestä vaikeampaa. Perheenomaiset ystäväpiirit syntyvät usein nuorena, eikä niihin ole helppo päästä myöhemmin. Merkityksellisten ihmissuhteiden luominen on hankalaa.
Lopuksi
Mitä enemmän näen maailmaa, sitä enemmän arvostan sitä, mistä olen tullut.
Mutta samalla ymmärrän, että moni asia, jota olen pitänyt itsestäänselvyytenä ei ole sitä. Ne ovat etuoikeuksia.
Ja ehkä tärkein kysymys ei ole se, onko meillä etuoikeuksia, vaan se, mitä me teemme niillä.
